Syyskuussa kävelimme pitkin kirkkokujaa,
maalarin maalatessa oranssia taivaanrantaa -
yhtäkkiä halasit lujaa.
"On mulle suuri suru tää, kun Turku kauas taakse jää."
Me Kokemäenjoen rannalle istutettiin päärynäpuu -
ei ikävä enää paina,
soi korvissa Anna Puu.
Tahdoit tanssia tähtien kanssa,
ja silloin mä lupasin,
olen sinua aina odottamassa.
Sä osaat todella hyvin tehdä runon. Minä pidin siittä todella paljon.
VastaaPoistaRuno kuulosti siltä, että sinulla on monen vuoden kokemus runojen tekemisestä.
Ei huonosti ruonoiltu tosiaan.
VastaaPoistaAnnetut sanat on osuvasti upotettu rakkausrunoon. Toimii!
VastaaPoistaJollei otsikko olisi rakkaus, voisi lopusta olettaa myös, että runo kertoo kuolemasta, mutta otsikko ohjaa tässä tulkintaa.