Pilven reunalla

Päätä särkee, en jaksa enää ajatella. On mennyt jo monta päivää, ei ihmistä ole tehty tällaista varten. Suussa maistuu veri, mustelmia löytyy silmäkulmasta ja jalanpohjista. Kynsilakka on kulunut varpaankynsistä teräväksi viivaksi, yhtä teräväksi, kuin lasinsiru keittiön lattialla - siitä sen kipeän mustelman on täytynyt tulla. Silmiä kirvelee, vatsaan sattuu. En tiedä enää onko aamu vai ilta, sillä jokainen päivä on yhtä pimeä ja surullinen. Millainen ihminen vangitsee itse itsensä? Olo on niin voimaton, ja tunnen suurta tarvetta rypeä itsesäälissä - ei minusta ole mihinkään, kukaan ei välitä. Ruoskin itseäni vielä lisää, ja paha olo tuottaa melkein jo mielihyvää.

Ainoa valo, joka tunnelini päässä pilkottaa on tulitikun liekki. Se liekki syttyy ja sammuu yhtä nopeasti, kuin oma onneni katoaa mielestäni. Tyhjä pullorivi koristaa ikkunalautaa, katson omaa elämääni pullon sisältä. Huudan kovaa, mutta kukaan ei kuule - kaulaa kiristää. Revin hiuksiani ja puristan kädet nyrkkiin, olen vankina omassa kehossani, omassa kodissani.

Peiliin katsoessa näen vain likaisen tukan ja mustat silmät. Katseessa pelkkää tyhjyyttä, en tunne enää kipua. Synkkä varjo on laskeutunut ylleni, toivon nukahtavani ikuiseen uneen. Makaan sängyssä ja tuijotan kattoa, rapistunut maali muodostaa kauniin kuvion - ikuisen jatkumon ja repaleiset siivet. Suljen silmät ja näen yhä selkeämmin, rauha valtaa kehoni ja mieleni - suussa maistuu yhä minttupastilli.

Hyvää yötä rakas koti ja isänmaa. Mun on aika siirtyä kauas, pilviharsopeitteen taa.

Tiivis dialogi: Tanssi, tanssi tyttöni!

- Tule tanssahteleva tyttöseni, suloinen juhannusheilani, saatan sinut kotiin kun on jo myöhä! Jalkani ovat turta, mutta lupaan kantaa sinut kotiin rahvaana metsän miehenä!

- Ei sinun tarvitse, ihailen vielä hetken juhannuskokkoa. Ei täällä maalla tarvita saattajaa, pääsen pyörällä kaupunkiin!

- Mutta minä haluan, tämän tanssilavan takana ei ole enää katuvaloja.

- Ei minua pelota, kaupunkilainen ei ole koskaan yksin, eikä metsä pahaa tee.

- Maalaispoikana saatan sinut ainakin puolitiehen – juhannustaikoja tehden ja ympäriinsä tanssahdellen!

Näytetään, ei kerrota!

Seison perjantaina ruuhkaisessa kassajonossa, tulee vuoroni ja kaivan henkilöllisyystodistuksen valmiiksi käteeni. ”Näytäks henkkarit?”, kysyy multa alle kolmikymppinen tyttö kassan takaa. Nousen huomaamattomasti varpailleni, ja kurkotan paperit kädessäni, että "kyllä ne on nyt mulle vaan myytävä!". 

Henkkareita multa aina kysytään, vaikka aikuisia tässä jo ollaan ja pystyssä pysytään. Huikkaan tytölle, että kiitos ja hei, jatkan matkaani - Alkoon. 

Heti ovella tulevat prosentit vastaan, mutta baariin mä pääsen, vaan enpä lauantaisin kuitenkaan. Baaritiskillä tallon muiden varpaat, jotta näkisin paremmin ja saisin juotavaa. ”Yks siideri – ja laita vielä Cosmopolitan”, huudan, ja baarimikko pyyhkii hikeä otsaltaan.

En aja autoa, en uskalla, vaan enpä uskaltanut mopollakaan. Vedän Converset tiukasti jalkaan ja vähän pakkelia naamaan – pitkät räpsyripset antavat paljon anteeksi. Punainen tukka ja korvissa reikiä, peiliin katsoessa ei näy vielä rypyn ryppyä!

Konttaan pitkin kävelykatua, eikä järki paljon päätä pakota. Nykynuorisoa ja tulevaisuuden toivoja aina päivitellään – tässä mä olen, ja tähän mä jään!

Runo annetuista sanoista - Rakkaus

Syyskuussa kävelimme pitkin kirkkokujaa,
maalarin maalatessa oranssia taivaanrantaa -
yhtäkkiä halasit lujaa.

"On mulle suuri suru tää, kun Turku kauas taakse jää."

Me Kokemäenjoen rannalle istutettiin päärynäpuu -
ei ikävä enää paina,
soi korvissa Anna Puu.

Tahdoit tanssia tähtien kanssa,
ja silloin mä lupasin,
olen sinua aina odottamassa.

Minä kirjoittajana

Aloittaminen on aina vaikeinta - niin nytkin. Kirjoittaminen on itselleni useimmiten helppoa, ja teksti syntyy kuin itsestään. Alkuun pääseminen on usein hankalinta ja oma kompastuskiveni, mutta kun aihepiiri on itseäni kiinnostava ja mielentila oikea, ei tekstin tuottaminen tuota minulle vaikeuksia. Osaan ja haluan kirjoittaa pitkästi, mutta toisinaan on helpompi mennä suoraan asiaan. Tästä syystä tämä opintojakso on minulle mieluinen, sillä asiatekstien kirjoittaminen ja tiedotteiden oikeanlainen laatiminen kiinnostavat minua kovasti kirjoittajana. Vuosien saatossa olen saanut kannustavia sanoja kirjoitustaidoistani, ja kokenut onnistumisia itselleni tärkeässä asiassa - kirjoittamisessa.

Kirjoittajana olen tarkka, niin sisällön, kuin tekstin ulkoasunkin kannalta. Kirjoitusvirheet, pilkut väärissä paikoissa tai isojen kirjainten puuttuminen aiheuttavat minulle harmaita hiuksia. Olen se ärsyttävä äidinkieliperfektionisti, joka laittaa sanat toisten suuhun ja tarkistaa ryhmätyöt tekstin osalta - hauska tutustua! Olen kirjoittanut alakoulussa oman kirjan ja suorittanut lukudiplomit, lukenut kirjoja aina runoista romaaneihin, suorittanut lukiossa luovan kirjoittamisen kurssin, sekä viime aikoina uppoutunut syvemmin blogimaailmaan. Ajatus blogin perustamisesta onkin pyörinyt mielessäni jo tovin, mutta onneksi tämä opintojakso tarjoaa mahdollisuuden tutustua tähän vuorovaikutteiseen tekstin tuottamisen ja julkaisemisen muotoon - mahtavaa!

Haluan oppia kirjoittamaan erilaisia tekstejä, niin vaikuttavia kuin vapaamuotoisiakin. Tulevaisuudessa tahdon hallita kirjoittamisen ammattitaitoisesti, jotta voin toimia tehokkaana viestijänä. Kirjoittaminen on minulle tapa ilmaista itseäni, sekä keino vaikuttaa ja oppia myös itse.

Minä kirjoitan, jotta opin ja luen, jotta osaisin kirjoittaa yhä paremmin!